sunnuntai 16. syyskuuta 2012

It never really did and now it's never gonna happen



Hellurei ja hellät tunteet,

Voi veljet mikä viikonloppu on ollut. Meillä oli mun duunikaiffarin kanssa aika hurjat meiningit tossa viime yönä, kun oltiin vähän ulkoiluttamassa itseämme. Oltiin Notkea Rotan keikalla tai no oikeestaan Rotta festeissä, joissa oli myös esim. smc hoodrats. Siellä oli kovin itähelsinki meininki vaikka ite tapahtuma oli circuksessa. Mutta toki ei meitä sinänsä haitannu, kun ihan hirveen kovia idän muijiahan me kaikki ollaan.. haha. No ei me siellä koko settiä jaksettu olla ja siirryttiin apolloon.. Lopulta olin himassa puol kuudelta. Oli ihan mahoton ilta kyllä. Mua harmittaa, kun tänne on vaan aina pakko kirjottaa sellasia arvuuttelun varaan jättäviä tekstejä ja ihan tylsiä,  mut sit jos yhtään paljastavammin kirjottaa niin emmä tiedä.....tuntuu, että asiat jää kuitenkin ihan puolitiehen, mutta tää on kuitenkin netti.. 

Kiva väriero, aurinkopuuteri ollu taas käytössä hahaha
Nää on oikeestaan Emmin mun luokkakaverin 23vee pirskeistä edelliseltä viikonlopulta, pusuja Emskulle






Mulla muuten tänään loppu kesän työsoppari. Nyt mulla on kaks viikkoa lomaa ja meen nyt ainakin vielä kuukaudeks sinne mun työpaikkaan sopparille. Oon ollu jotenkin ihan loppu viimesen kuukauden ja kaikista eniten musta tuntuu, että se on tää vuorotyö, joka sen tekee. Kun yötöistä menee ihan sekasin  ja muutenkin en oo mikään mestari saamaan unta, niin siirtymät iltavuorosta aamuvuoroon voi olla aika raffeja.  Tänään, kun kävelin kotiin olin niin väsyny, että ois tehny mieli itkee. Tiiätte varmaan sen tunteen, ei mitään ihmeellistä oikeesti, mutta väsytttää vaan niin liikaa että jos joku sano yhdenkin väärän sanan niagaran putoukset avautuu. Oli tänään muuten töissä lähellä, kun olin köksässä ja vielä loman alkajais huipennukseks kaadoin ensin tulikuumaan uuniin porsaspadan, sen jälkeen just tekemäni fetasalaatin puoliks lattialle ja puoliks jääkapin sisälle ja sit vielä lämittämäni riisit mikroon. Vähän siinä nieleskelin ja oli pala kurkussa, kun väsytti niin paljon, mut onneks mulla on maan mahtavimmat työkaverit ja ne vaan naureskeli elämälle nii ei auttanu munkaan muutakun nauraa, hah. Elämä on kyllä niin hassua välillä tuntuu siltä, että ei kestä yhenkään ihmisen naamaa ja on ihan kyllästyny ihmisiin, mutta toisaalta ilman niitä en ikinä vois elää. Se on varmaan osittain tää työ, kun tässä ollaan kuitenkin niin iholla ja lähellä toista ihmistä. Tää ala on välillä kovin rankka ja resurssit saattaa olla vähän huonot, mut sit taas se mitä ihmisille vaan voi antaa ja saada on ihan mahtavaa. Tänäänkin vaan rokattiin asukkaiden kanssa täysillä ja kuunneltiin nupit kaakossa dingoa puolet päivästä..Se on vähän niinkun toinen hima, koska siellä on niin super paljon ( ainakin kolmivuoro työ saa aikaan sen fiiliksen ) ja toisten ihmisten kotonahan siinä oikeesti työtä tekee.
Olin imuroinu tässä edellisenä päivän, mut mun kania sei kiinnosta.. se vaan potkii kakat pitkin lattioita hahah 
mun iltasatu = bb 247
MUTTA HEI viis päivää niin me lähetään Neten kanssa laivailemaan. Jee viettämään tyttöaikaa ja käymään tukholmassa pitkästä aikaa. Olin viimeks sielä varmaan abiristeilyllä.........hah

Mä meen nukkumaan nyt.

Rakkaudella,

Ullariikka

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. krebaaminen on super jees, kuhan sei vaan lähe lapasesta niinku meillä vähän kävi ;D! Ihana että sää jaksat aina kommentoida tänne, vaikka kirjotanki ehkä tsägällä kerran viikossa jeee ja määkin aina luen kyllä sun tekstit, pitäs varmaan komsuilla enemmän!!! =)

      Poista
  2. Teille on haaste mun blogissa ;)

    VastaaPoista