Näytetään tekstit, joissa on tunniste us. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste us. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Why're we always fussing over silly little things, why do we care?

Aamun virkeä asukuva

Kiia grillimestari
Balikin sai tuparilahjan

Noniin nyt on tuparit ohi ja voin ikäväkseni kertoa, ettei tupareista ole yhden yhtä asukuvaa .. eikä oikeestaan muutenkaan juurikaan kuvia. Ilta oli melkonen..... ainakin tapahtumarikas ja oikeestaan tosi kivakin :D. Tänään ollaan vietetty day afteria sitten Netellä ja ollut tosi hauskaa. Huomenna pitäis sitten mennä töihin naamiaisiin ja sitten vähän grillailemaan toisten kavereiden luokse, voi vappu sentään.. siitä mä en oo ikinä tykännyt!!! Toivotaan kuitenkin, että tänä vuonna tulee hyvä sellanen.

Vappuja,

ULLIS

torstai 19. huhtikuuta 2012

Be the change you want to see in the world


No moikka,
tuun nyt jatkamaan tätä esittäytymistä vähän erilaisella tyylillä.. nimittäin mä en oo aasiaa kiertäny, lähinnä sen sijaan kalliota, enkä muotia opiskele vaan lähihoitajaksi. Eli mä oon tässä blogissa vähän ehkä sit se lifestyle puoli oikeestikkin hahaha.



Neten kanssa me tutustuttiin siis lukiossa ja asuttiin myös samassa taloyhtiössä. Meillä on neten kanssa ollu meijän upsit ja downsit, niinku kunnon tytöillä kuuluukin, mutta nyt ollaan oltu reilu pari vuotta tosi tiiviisti yhessä ja Nette on ihan yks mun parhaista kavereista.

 Mä lähin heti lukion jälkeen suoraan opiskelemaan lähihoitajaksi. Olin ihan varma aluksi, että musta tulee lastenhoitaja... mutta sit alko teevee ohjelma, joka kääns kaikki päälaelleen hahahaha nimittäin toisenlaiset frendit. Ei voi olla parempaa ohjelmaa, sen myötä mä sit aattelin muuttaa ihan suuntaa ja valitsin koulutusohjelmakseni: vammaistyön. Enkä vois olla enempää onnellisempi siitä, keharit on ihan mahtavia ja työntekijät tällä alalla myös!

ja varmaan sen ihan kavereistakin huomaa, miks tän alan oon valinnu
Mä diggaan sellasta erilaisuutta, musta siinä on jotain tosi kiehtovaa ja mageeta. Unelmoin kauheesti, jostain maailman parantamisesta ja siitä ihmisillä ois hyvä tahto ahhahhahah. Mun ystävät on tosi erilaisia, sen takia on ollu kauheen vaikee järjestää mitään isompia juhlia ikinä, koska musta tuntuu että mun kaverit ei vaan tulis toimeen keskenään. Mut ne on kuitenkin kaikki tosi tosi tärkeitä ja mun kantava voimavara omilla tahoillaan. Niitä mä tarviin, enemmän kun edes vaikka...rahaa shoppailuun hahah.

Mun kämppis, niin Siirin kanssa tosiaan ollaan roommateseja oltu nyt puolisen vuotta ja sirppa on paras


 Kaverit on parasta, mutta toisaalta oon ainut lapsi, joten tavallaan koko ajan mitä "vanhemmaks" ( 21 vuotias vanha ) mä tuun, sitä enemmän mä viihdyn myös yksinäni. Oon myös erityisen hyvä stressaamaan asioista ja pyörin aina sellasessa stressiahistuksessa, varsinkin mitä opiskeluun tulee ( huomennakin olis 3 aineen tentti, woopwoop ). Toisaalta, mun yksi motoista kanssa on " asioilla tapana järjestyä " ja uskon siihen välillä vähän liiankin paljon. Mä myös rakastan rakastan rakastan vaatteita ja koruja ja kenkiä ja kaikkea mikä pukeutumiseen liittyy.. Oon ollukkin kuukauden shoppailulakossa, mutta tänään ratkesin ja ostin kaulakorun...... :/




  Tosiaan mä myös tässä lähihoitaja opiskelujen välissä asuin pari kuukautta Barcelonassa, yhen suomalaisen äidin ja pojan kanssa. Siellä mä olin tän 2v. pojan hoitajana. Barcelona oli varmaan vähän käännekohta mun tyylille, koska siellä mä oikeesti vähän rupesin tajuumaan hyvän päälle ja niinpä myös mun tili rupes huutamaan apua. Uudistin käytänössä mun vaatekaapin lähes kokonaan.




 Nojoo, mutta nyt alkaa taas kesä lähestymään ja mun pitäis VALMISTUA tuolta koulusta, mikä oon taas yks uus asia, koska pitäis olla ammattilainen ja siirtyä täysin työelämään. Kyllä mä  keikkaa koulun ohella teen, mut tää on ihan whole different thing, apua.



Tästä tuli nyt ihan sairaan pitkä postaus, mutta toivottavasti jaksoitte loppuun asti. Nyt lähen vihdoin lukemaan kokeisiin, moikkis


Rakkautta sinne,

ULLIS

tiistai 17. huhtikuuta 2012

someday..

 Aateltiin Ulliksen kanssa jos tehdään tälläset keitä ollaan, mitä tehdään, mistä tullaan postaukset. Minusta ainakin on kivempi lukea blogia, jossa tunnen vähän kirjoittajaa (mitä nyt tietysti voi tälläsen avulla tuntea) ja millanen ihminen siellä oikeen on. Aattelin laittaa tähän väliin reissukuvia tolta pitkältä reissulta. (tää kertoo myös aika paljon mun reissusta, mutta lähinnä kohteista vaan ei niinkään niistä trueseikkailuista. :P) Alotetaan siitä, että tosiaan oon käynyt lukion ja sen jälkeen oikeestaan tehnyt töitä ja matkustellut. 2010-2011 vuoden olin sitten töissä Vilalla visualisti/myyjänä ja vuoden siellä olon jälkeen tuntu, että nyt on mahdollisuus siihen mistä olin haaveillut mun parhaan ystävän kanssa jo pitkään.. Reppureissusta Aasiaan.




Oltiin me Kiian kanssa käyty aikasemmin jo Indonesiassa ja se oli niin mahtava reissu, että haluttiin sellanen uudestaan ja pidempänä. Indonesiaan alunperin mentiin siksi koska mun isoveli asui silloin siellä puoli vuotta. Oikeestaan oudointa tossa reissussa oli se että tutustuin mun poikaystävään Indoissa ja hänkin oli siellä reppureissulla. Nyt siis asutaan yhdessä :P En olisi koskaan uskonut kun hengailtiin muutama viikko Artun kanssa, että lopulta, noh tullankin reissaamaan yhdessä :P



Viime syksynä me otettiin Kiian kanssa lennot Bangkokiin ja päätettiin olla 6 kuukautta Aasiassa. Eka oltiin muutama kuukausi Thaikuissa ja tosiaan Arttu ja Riku tuli sinne 2 kuukautta meitä jäljessä. Saatiin asua meidän ystävän luksuscondossa ja sieltä sitten kierreltiin etelessä ja tosi paljon myös Bangkokissa.




Sitkun pojat olivat tulleet niin lähdettiin jatkamaan kohti Laosia, siellä sitten oltiin päälle 2 viikkoa ja rakastuin siihen paikkaan niin paljon! Se oli tosi rauhallinen, toistaseksi ei vielä niin turistoitunut, mutta tulevina vuosina asia varmasti muuttuu. Laosista lähettiin kohti Kambodzaa, pojat lähti pohjoseen ja minä ja Kiia paukattiin Angor Watille.



Kambodzasta en koskaan oppinut tykkäämään. Kymmenen vuotta sitten siellä vielä taphtui julmuuksia ja sen näki ihmisistä. Turisteja ei kohdeltu hyvin, ja osalla ihmisistä roikku vieläkin aseet vyötäröllä. Kahden viikon jälkeen lähettiinkin kaikki Vietnamiin surffailemaan kolmeksi viikkoa. Mentiin asumaan yhden perheen luo, jossa saatiin oma keittiö ja kokkailtiin älyttömän paljon suomiruokaa! Mulla oli niin ikävä suomalaista ruokaa ja vieläkään en voi syödä nuudeleita.. Hyyyi! Sain myös Artulta surffilaudan synttärilahjaksi, olin haaveillut siitä jo viime indoreissusta asti.



Vietnamista mentiin sitten Singaporen kautta Indonesiaan. Sinne tuli myös Tiina, Roosa, Kriska ja siellä asui pari ystävää Hanna ja Randy sekä Tuulia ja Jony. Sieltä vuokrattiin mahtava villa ja vietettiin joulua.. Mulla oli niin ikävä ystäviä ja perhettä ettette usko! Ystävien jälleen näkemisen riemu oli kyllä mahtavaa... Indoissa kierrettiin vaikka missä ja oltiin esimerkiksi 4 päivää autiolla saarella. Ei ollut muita ihmisiä, itse piti rakentaa laavu ja nukkua riippumatoissa. Se olisi varmaan muuten ollut mahtavaa, mutta kun satoi vettä 24/7 niin siellä kyllä hermo kiristyi melkein kaikilla. Sitten tuli haikea osuus: piti sanoa heipat kaikille ja meitä jäikin jatkaan kohti Filippiinejä vaan minä, Kiia ja Arttu.


Love you guys!

Filippiinit oli yks reissun hienoimpia paikkoja. En oo missään nähnyt niin taianomaista vettä, niin ystävällisiä ihmisiä ja niin hyvää ruokaa! Pakko päästä sinne kyllä uudelleen. Siellä päästiin myös sukeltamaan valashaiden kanssa.. Mieletön paikka! 2 viikkoa ehdittiin olla Filippiineillä kun siiryttiin Malesiaan ja Malesiasta aika pian Intiaan.

Malesiasta ei oikeestaan ole paljoa muuta kokemusta kun Malesian sairaala. Jouduin siellä tiputukseen pahan ruokamyrkytyksen takia. Oli kuitenkin pakko jatkaa puolikuntosena koska meillä oli jo liput Kolkataan. Kolkatassa voin edelleen aika huonosti, mutta väkisin vänkäämällä Kiia ja Arttu suostui jatkamaan matkaa junalla kohti pohjoista. Darjeeling (Himalajan vuoriston alapuolella) oli yksi mielettömmistä paikoista, harmi vain, että sekin meni aika lailla sairastaessa. Lopulta Kiia sai mielettömän työtarjouksen ja oli matkan vaikein osuus: sanoa Kiialle heipat!


Se itku loppui pian kun lähdettiin Goalle ja sain tietää, että yks parhaimmista ihmisistä on tulossa sinne ULLIS! Loppuloma vietettiin Goalla Artun, Artun veljen Joonaksen ja Ulliksen kanssa! Voin kertoo, että ne viimeset 2 viikkoa oli kyllä erittäin tapahtumarikkaat. Niihin kuulu mm. moottoripyöräonnettomuus, tuhansissa valokuvissa oleminen, tatuointi, voisin jatkaa loputtomiin..

Pienet veritahrat onnettomuuden jälkeen.. Ette tosiaan halua kokea Intialaista sairalaa..

Suomeen paluu oli super vaikeeta! Näin mun perheen ja se teki mut niin onnelliseksi, mutta samaa aikaa jotenkin tuntu, että emmä voi olla taas puolen vuoden  jälkeen täällä. No nyt oon jo kotiutunut hyvin ja sain vähän aikaa sitten tietää mielettömästä työstä visualistina. Toi matka oli mulle mieletön opetus siitä miten rakas tämä Suomi on, mutta myös siitä, että mä tulen aina matkustamaan ja paljon! Ikävöin mun matkalla niinkin naurettavaa asiaa kun mun vaatteita ja kenkiä ja sitä, että saisin pukeutua kunnolla. Siksi mä tiesinkin entistä selkeempänä, että muoti on mun juttuni ja tulee toivottavasti aina olemaan. Tämän kaiken kruunaa se, että tätä postausta tehdessä sain puhelinsoiton, että mut on valittu opiskelemaan muodin markkinointia!